Sosialidemokraattisen Puolueen perusosastona JTY vaikuttaa politiikkaan usealla taholla ja tasolla. Yhdistyksen asioista päättävät jäsenet yleisissä kokouksissa, joita vuosikokouksen lisäksi on muutamia vuodessa. Poliittista keskustelua varten JTY järjestää avoimia yleisötilaisuuksia, joihin kutsutaan alustajiksi valtakunnallisen tason vaikuttajia. Tilaisuuksiin on kaikille kiinnostuneille vapaa pääsy.

Ensimmäinen päätös uuden työväentalon rakentamisesta tehtiin yhdistyksen 35-vuotisjuhlakokouksessa

23.9.1923. Enemmistö jäsenistöstä puheenjohtaja Toivo Lehdon johdolla asetti tavoitteeksi

useampikerroksisen kivitalon rakentamisen. Hankkeen urakoitsijaksi valittiin helsinkiläinen Suomen Rakennusosakeyhtiö. Työväentalo rakennettiin työväenyhdistyksen omistamalle tontille

Väinönkadun ja Kauppakadun kulmaan aiemmin tontilla sijainneiden puurakennusten tilalle.

Rakennuksen peruskivi muurattiin syyskuun 22. päivänä 1924 ja kivijalkaan kätkettiin yhdistyksen 35-vuotishistoria, valokuvia, rahoja ja Työnvoima-lehden vanhoja numeroita. Uuden työväentalon vihkiäisjuhlat pidettiin 12.-13.9.1925.

Palladiolainen paraati-ikkuna

Jyväskylän työväentalo oli vastavalmistuneelle Alvar Aallolle ensimmäinen merkittävän julkisen rakennuksen suunnittelutehtävä. Siinä näkyvät selkeästi 20-luvun klassismin tyylipiirteet mm. pylväiköt, pääsisäänkäynnin sotainen baldalkiini pitkine peitsineen, pyöreä atriumin kaltainen ravintolatila, pääfasadin medaljongit ja palladiolainen paraati-ikkuna.

Vielä tänäkin päivänä alkuperäisessä muodossaan nähtävän rakennuksen tyyli poikkesi jo valmistumisaikanaan voimakkaasti silloisesta katukuvasta.

Venetsialaista renessanssipalatsia muistuttavalle rakennukselle on tunnusomaista lasipintojen ja umpiseinien kontrasti. Aalto itse kertoi suunnitelleensa talon valmiiksi kokonaisuudeksi huomioiden tulevaisuuden muuttuvat tarpeet.

Haasteena rajattomuus

Alkuperäiseen suunnitelmaan kuuluivat teatteri lämpiöineen, ravintola sekä kahvila. Näistä osista Aalto halusi muokata klassisia kaavoja murtavan kokonaisuuden. Rakennuksen jokainen julkisivu on tarkoitettu erikseen katsottavaksi, omine symmetrisine sommitelmineen. Aaltoa kiinnosti ulkotilan tunnelman tuominen sisätilaan.

Töissään hän pyrki kuvaamaan luontoa vapauden symbolina yhtä perusajatuksistaan. Tätä näkemystään Aalto toteutti myös teatterisalin lämpiössä tuodessaan ulkotilan elementtejä sisätilaan. Kaartuvaa lieriömäistä seinää koristavat ruutuihin sijoitetut vaihtuvat kuviot, joiden järjestyksen logiikassa riittää tutkimista. Seinän puolipyöreä muoto toistuu rakennuksen kaikissa kerroksissa.

Jatkuva teatterikiintymys

Alvar Aaltoa kiinnosti suuresti teatterisalien suunnittelu. Todennäköinen selitys tälle oli hänen rakkautensa näyttelemiseen arkkitehti oli harvoin nähty vieras katsomoissa, sillä hän viihtyi parhaiten esiintymislavalla.

Työväentalon teatterisali on, lukuunottamatta alkuperäisiä kiinteitä istuinrivejä, entisöity alkuperäiseen asuunsa. Toisessa kerroksessa sijaitseva korotettu sali ei toimi enää kaupunginteatterina, mutta kuitenkin aktiivisesti käytettynä monimuotoisten esitysten näyttämönä. Teatterikatsomon pitkille seinille Aalto sijoitti opiskeluvuosiensa oppeja mukailevat palladiolaiset paraati-ikkunat, mutta antoi niille periaatteidensa mukaisesti tyylin puhdasoppisuudesta poikkeavan muodon.